Ohjelman ideahan on se, että koirakuiskaaja Millan menee "ongelmakoirien" perheisiin, ja neuvoo omistajia siinä, miten heidän tulisi koiran suhteen käyttäytyä. Aika usein ongelmana on – Cesarin mukaan – dominoivan aseman puuttuminen. Cesar itse näyttää koiralle kuin koiralle parissa minuutissa, että hän on pomo, oli kyseessä sitten chihuahua tai pitbull (joita Cesar muuten rakastaa, ilmeisesti siksi, kun ne ovat niin voimakkaita...).
Kyseessä on amerikkalainen tv-ohjelma, joten juttuja on varmasti dramatisoitu ja osin suunniteltu etukäteen, mutta siitä huolimatta Dog Whisperer on ainoita tv-ohjelmia, joiden katselusta tulee valtavan onnellinen olo. Kaikestä näkee, että Millan on koko sydämellään mukana, ja iloitsee, kun koirat ja perheet toimivat hyvin yhdessä.
Cesarin pääteesi on, että ihmisen tulee pysyä "calm and assertive", eli vapaasti suomennettuna tyynenä ja päättäväisenä. Cesar sanoo, että koira aistii energian, jota ihminen lähettää. Kun ihminen on calm and assertive, koiran on helppo ottaa ihminen johtajakseen.
Cesarin metodeja on myös kritisoitu. Arvostelu kohdistuu lähinnä Cesarin voimankäyttöön. Hän esimerkiksi kannattaa niin sanotun "alpha rollin", eli koiran selälleen kääntämisen käyttöä dominoinnin keinona, joskin vasta ääritilanteessa. Cesar käyttää myös kuristuspantaa, jolla saa lenkkitilanteessa dominoivan koiran huomion.
Ainakin sarjassa mies käyttää voimaa todella kevyesti, lähinnä huomion herättämiseen. Esimerkiksi alistamiseen käytetty ote koiran niskasta ei ainakaan näytä millään tavalla kivuliaalta, vaan on enemmän psykologinen.
Russeleita ei Cesarin ohjelmassa ole tainnut koskaan olla. Hänen 30 löytökoiran laumassaan tosin vilahtaa välillä joku russelin näköinen koira, mutta se saattaa olla sekarotuinen, tai ehkä parsoni. Oli miten oli, saattaa olla niin, että russeleihin ei kannata niin suoraan käyttää Cesarin alistusmetodeja. Tottahan russelitkin saa alistumaan, mutta kuten Jonna joskus sanoi, parempi keino on alistaa koira, ja keksiä äkkiä jotain muuta tekemistä. Ei alistaa koiraa niin kauan että se on paikallaan. Siinä saattaa näiden itsepäisten koirien tapauksessa mennä pitkään, eikä se muutenkaan ole luonteenmukaista. Tämä siis tietenkin minun mielipiteeni. Mutta eikö me juuri sen jämäkkyyden takia näitä koiria rakasteta? Ei niistä siis voi alkaa alistaa luonnetta pois.
On monista Cesarin puheista hyötyä ihan jokaiselle koiranomistajalle. Esimerkiksi se, miten pitää hihnaa kävelyllä. Olen huomannut, että jos kävelee ryhdikkäästi ja pitää hihnaa kevyesti kädessään (kuin asiakirjasalkkua, sanoo Cesar), koira seuraa rennommin perässä. Jos sen sijaan pitää hihnaa jatkuvasti tiukasti kiinni, ikään kuin valmiina tempaisemaan koiran pois hankaluuksista, koira aistii tämän, ja automaattisesti valmistautuu sellaiseen tilanteeseen.
Noniin, tämä oli aikamoista Millaninpalvontaa. Sattuneesta syystä myös Debbie ja Ringo tykkäävät katsoa noita ohjelmia...
Lisätietoja Cesarista löydät TÄÄLTÄ.
Laitan tähän päivän kuvaksi tunnelmia eilisiltä pentutreffeiltä. Alkujäykkyyksien jälkeen vanha tuttu siskoskolmikko Debbie, Peppi ja Yippo pistivät pystyyn aidot, lahjomattomat, ehdottomat, lähes päättymättömät, esteistä välittämättömät RUSSELIPAINIT. Ripakin seurasi vierestä ja halusi kauheasti hypätä mukaan :D
Kuinka on, oletteko seuranneet Cesar Millania? Oletteko samaa mieltä vai eri mieltä hänen kanssaan? Onko muita tv-koirakouluttajia, joita arvostatte? Kyseinen ohjelma on alkamassa MTV3 Ava -kanavalta, jota meillä ei tosin ole... mutta ne joilla on, tutustukaa!
Tekstit
2 kommenttia:
Hau hau. Vili pinseri Vantaalta ilmoittautuu. Olen syntynyt 2006 marraskuussa ja olen kastroitu, musta uros emäntä ei halunut enää toista hössöttävää urosta. Emäntä tuossa patistaa kertomaan, miten iloinen hän on otettuaan Cesar Millanin sanoista oppia. Emäntäni on aina ollut minulle johtaja (ei hikipinko) ja hän on se joka määrää kaapin paikan (ruoka-ajat yms.). Hän on saanut minut kävelemään nätimmin hihnassa ilman huutamista ja kovaäänistä hokemista (joka minusta olikin lähinnä huvittavaa), kuuntelemaan (ihan vaan hänen mieliksi)ja käyttäytymään paremmin vieraita musta-asuisia miehiä kohtaan (joiden persuuksiin olisin halunut kiinni). Vaikka olen pennusta asti kasvanut eläimenä, koirana, pinserinä ja Vilinä, laumassa ja saanut niin kuria kuin paljon rakkautta, hyvää ruokaa, olen sitä mieltä että Millanin neuvot ovat kasvattaneet emännästäni paremman johtajan ja minusta paremman koiran. Vielä hän aikoo karsia ovikello käyttäytymistäni (tosin hän muistaa mainita, ettei aina kuule sen rämpytystä jollen ilmoita asiasta) pois, sekä olemaan vahtimatta kotia liikaa ventovierailta (olen ennakkoluuloinen, mutta tutustuttuani,...mitä ystävällisin ja rakastava sellainen - sylikoira...). Millanin neuvoja suosittelenkin niille lajikavereille jotka ovat kyllästyneet huutaviin ja räyhääviin jopa paiikinomaisiin johtajiin. Siinä me koira ystävät saamme samalla apua (en myönnä helpolla) myös itsellemme. Jokainen löytää varmastisen oman juttunsa nin itselleen ja koiralleen lisää emäntä. Toivon kaikkea hyvää, Vili ja Emäntänsä
Millani on mielestäni kritisoitu ihan syystäkin. Miehellä on kuitenkin paljon oleellista asiaa, joka pitäisi erottaa hänen kyseenalaisista keinovalikoimistaan. Kannattaa muistaa, että TV-ohjelman koirat ovat ongelmatapauksia. Suosittelen lämpimästi Millanin suomeksi julkaistua Koirakuiskaaja -kirjaa, jossa mennään paljon syvemmälle hänen teoriaansa koiran ja ihmisen suhteesta. Muistaakseni tuo ihmisen tavoiteltu toimintatapa on suomennettu kirjassa rauhallisen itsevarmaksi.
Itse olen katsonut, että kannattaa erottaa Cesarin koirapsykologia - arkipäiväisemmin sinun ja koirasi välinen suhde - ja koiran koulutus. Toki nuo liittyvät toisiinsa vahvasti, mutta Cesarhan ei puhu itsestään koiran kouluttajana: hän ei pääasiassa opeta koirille käskyjä. Varsinaisessa koulutuksessa katson kuitenkin positiivisen palkitsemisen olevan oleellista, mitä en Cesarin ohjelmissa ole nähnyt. Kannattaa siksi tutustua myös koirateoreettikojen toiseen päähän, suomalaisista vaikkapa Kaimioon. Kaimion metodit tuntuvat kuitenkin olevan joissain tapauksissa ja joittenkin rotujen kohdalla liian pehmeitä. Itselläni on kokemusta pääasiassa staffeista, mutta myös russeleista, ja uskon saman pätevän myös niihin - russelit joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat olleet jopa staffeja kovapäisempiä tapauksia.
Eri teoreetikot ovat kyllä omiaan sekoittamaan pakkaa sen suhteen, miten oman koiransa kanssa tulisi toimia. Kaimio kun ei esimerkiksi sulata täysin ajatuksia siitä, että koirat ja ihmiset muodostaisivat lauman arvojärjestyksineen samassa mielessä kuin esimerkiksi susilaumat.
Lähetä kommentti