Russelit ja uiminen

Olen kuullut paljon tarinoita uivista russeleista, ja nähnytkin sellaisen. Meidän russelit eivät kuitenkaan ole mitään uimareita. Ei, vaikka vesi olisi houkuttelevan viileää ja rannassa mukavan loivasti viettävä hiekkapohja.

Esimerkki uivasta russelista: Ringon puoliveljen Jymyn vanhempi kaveri Vinha on kova uimari, kuten täältä näkee: http://metkasti.vuodatus.net/blog/2025624/aktiivinen-juhannus/

Kyllä meidänkin koirat uida osaavat, se tuli testattua, mutta vapaaehtoisesti ne eivät hommaan ryhdy. Vesileikit rajoittuvat innokkaaseen kahlaamiseen, jota sitten harrastetaankin niin paljon, että välillä meinasi mökkiin sisällekin tulla märkiä hiekkakasoja.

Ekana päivänä mökillä, kun minä ja Maija mentiin uimaan, molemmat koirat tulivat innosta hihkuen rantaan katsomaan. Näyttävää hyppyä suunniteltiin peppu heiluen, mutta loppujen lopuksi vain Ripa tuli veteen, ja hänkin vahingossa, kun liukastui :D

Molemmat koirat myös puhaltelivat satunnaisesti kuplia nenillään. Se on mahtavan hauska näky. Kuulemma Debbien isomummi Diiva harrastaa tätä aktiivisesti vielä nykyäänkin...

Millaisia kokemuksia muilla on? Ovatko koiranne uineet aina, vai innostuneet vasta tietyn ikäisinä?

En siis valita nykyistä asioiden tilaa, on yksi huoli vähemmän kun koirat eivät lähde uiskentelemaan liian kauas... Ja kuten sanottua, kyllä nämäkin kahlaavat ja ovat muutenkin rantaviivan tuntumassa jatkuvasti nuuskuttelemassa. Veneiden parkkipaikalle varsinkin Ringo kaivoi isoja kuoppia, jotka sitten täyttyivät vedellä. Se oli Ringon mielestä IHAN parasta.

Lopuksi vielä kuvia veden läheltä.