Kynsienleikkuusta

Ajattelin kirjoittaa yleisluontoisesti (toivottavasti) jokaisen koiranomistajan elämää läheisesti koskevasta asiasta.

Kynsienleikkuu.

Jo ennen kuin Debbie muutti meille kasvattaja Jonna muistutti ja alleviivasi, että kynsien TÄYTYY olla siistissä kunnossa, se on koiralle parasta. Tätä epistolaa olemme pyrkineet parhaan mukaan toteuttamaan, ja varsinkin parin viime kuun aikana Debbien kynsistöä on kynitty perusteellisesti. Ei siis pelkästään katkaistu kynsi, vaan myös muotoiltu sitä kärkeä tylpäksi, jotta kynnen verisuoni pakenisi hieman kauemmas ja kynnestä tulisi lyhyempi.

Debbien leikkuuhommat ovat sujuneet yleisesti ottaen melko hyvin. Hiukan neiti hankaa aina vastaan, joten yleensä minä pidän D:tä sylissä ja Maija leikkaa. Pentuiän jälkeen hän on oppinut rauhoittumaan toimituksen ajaksi. Itse olen leikannut kynnet vain pari kertaa. Kävi nimittäin niin, että yksi kynsi lipsahti hiukan liian lyhyeksi ja suonesta tuli verta. Ei se tainnut hirveästi sattua, kun Debbie ei inahtanutkaan, mutta vuoto ei heti lakannut ja laitettiin tassuun söpö side desinfioinnin jälkeen. Tokihan minä voisin leikata niitä enemmänkin, mutta kun Maijalta se sujuu niin kätevästi. Mutkumutku. Sanotaanko, että jos Maija olis pois kotoa, niin kyllä ne kynnet tulisivat leikatuiksi aivan varmasti.

Kynsihommissa meillä on se opittu periaate, että vaikka kuinka rimpuillaan, niin pois pääsee vasta sitten kun homma on tehty. Muutenhan siinä kävis niin, että kunhan vähän rimpuilee niin pääsee vapauteen. Ehei koirat, asialliset hommat hoidetaan ensin. Sitten ollaan kuin ellun kanat.

Ringo on nuori ja erittäin viriili, joten hän venkoilee sylissä kun on kynsienleikkuun vuoro. Lisäksin Ringolla on mustia kynsiä (joita kai suurimmalla osalla russeleista on, mutta Debbiellä ei), joista ei näe mistä kohtaa suoni alkaa. Niitä on hiukan hankalampi leikata, mutta ei tämä prosessi kummankaan koiran kohdalla tällä hetkellä mikään valtava este ole. Viidessä minuutissa on valmista.

Entä se tiheys? Tästä on montaa koulukuntaa. Debbien kynnet leikataan kahdesti viikossa, ja Ripan about samoihin aikoihin, tosin ehkä vähän harvemmin kun ne eivät tunnu kasvavan niin nopeasti kuin Debbien (tai sitten Ripa ruopii niin paljon ympäri mantuja että ne kuluvat...).

Tässä siis kaunis iltasatu kynsienleikkuusta Louhelassa. Onnellisena ja opettavaisena loppuna sanoisin, että onneksi Jonna korosti kynsienleikkuun tärkeyttä. Voisin kuvitella, että jos oltaisiin Debbien pentuiässä löysäilty, koko homma olis nyt paljon vaikeampaa.

Blogimerkinnän bonuksena kuva Ringosta tarkastamassa mökkigrillin sisuksia. Piti olla tosi tarkkana ettei se mennyt sinne etsimään pihvinjämiä... Maijan sisko Minskhey otti kuvan.