Koiraostoksen maailman parhaat kaupanpäälliset

Kun Kakankaivajan Maito ja Hunaja muutti meille, en olisi ikinä uskonut, että siinä neljän tassun, kuonon, pystyn korvaparin, fiksujen silmien ja karkeakarvaisen turkin oheistuotteena tulisi myös aika kasa ihmisiä.

Tai sanotaan näin: Jos joku olisi ennen Debbien tuloa sanonut, että minä ystävystyn koiranomistajien kanssa ja juttelen heidän kanssaan koirista viikottain, olisin sanonut että suuta soukemmalle siellä takarivissä.

Mutta niin siinä vain kävi. Puhun tietenkin ensisijaisesti Debbien siskojen ja veljien omistajista, joiden (melkein kaikkien) kanssa ollaan tosi tiiviisti tekemisissä, kuten ehkä blogistakin huomaa. Valman kanssa oltaisiin myös enemmän tekemisissä, mutta Valmuri muutti niin kauas, kun halusi vissiin paikkaan jossa puhutaan outoa murretta. Onneksi on internet niin Valmastakin kuulee No, ENIVEIS, olen ollut aistivinani, että kasvattaja Jonna on myös ollut erittäin mielissään siitä, että koiriensa omistajat pitävät tiiviisti yhtä.

Ja onhan siitä iloa, tietenkin ihan käytännön tasolla siinä, että saa aina hoito- ja kasvatusvinkkejä halutessaan. Mutta myös paljon laajemmalla tasolla. Tuntuu, että ihmiset joilla on russeli tulevat keskenään toimeen. Kaikki russelin omistajat taitavat olla vähän hulluja jollain tavalla? Ja tästä ei saa loukkaantua, tarkoitan ehdottoman positiivista hulluutta.

Sitten on tietenkin lenkeiltä löytyvät yhteisöt. Ullanlinnassa asuessa löydettiin aivan mahtavan tiivis lenkkiporukka, jossa sosiaaliset statukset ja ammatit heitettiin romukoppaan. Oli vain Donnan omistaja, Chelsean omistaja tai Voiton omistaja. Vantaalla ihmiset eivät heittäydy niin herkästi juttelemaan, mutta kyllä koiranomistajat täälläkin tuntevat tiettyä yhteenkuuluvaisuutta.

Nyt Ringon kanssa sama homma jatkuu. Jymyä ollaan jo nähtykin (katsokaa linkki tuosta sivupaneelista Jymyn blogiin), ja ylihuomenna nähdään suurin osa kaikista Jymyn ja Ripan veljistä ja siskoista!

Koirat ovat siis ihmisen parhaita ystäviä, mutta myös mestareita saattamaan ihmisiä yhteen, luomaan yhteisöjä. Vähän ironista tietenkin, että kirjoitan tätä internetpäiväkirjaan, mutta näinä aikoina ihmisten välisiä yhteisöjä tarvitaan entistä enemmän, kun kaikki tapahtuu virtuaalisesti. Tai sitten odotetaan, että valtion pitäisi luoda edellytykset kaikille sosiaalisille kontakteille. Mutta ei meidän koirista pidä kukaan muu huolta kuin me itse, ja tietenkin muut koiraihmiset!

Koiraihmisten/russelistien yhteisöön on erittäin onnekasta kuulua.

Tulipa nyt syvällisesti... mutta välillä näinkin. Ringo ja Debbie kaatelivat kirjoittamisen aikana sohvan selkänojatyynyjä kumoon. Nyt Ringo nukkuu yhdellä sellaisella kumotulla tyynyllä. Rauha maassa.