Aluksi kaikki menikin hyvin, kun Debbie, Ringo ja kyseinen koira olivat kolmestaan. Lumi vaan pöllysi kun kolmikko juoksi ympäri puistoa. Tuo "pinseri-hua" muuten näytti, että eivät ne russelit NIIN nopeita ole, Ringokin jäi häneen verrattuna kuin paikalleen seisomaan.
No, vähän myöhemmin puistoon tuli vakiokasvoja, muutama kääpiösnauza. Heillä on tapana ahdistella Debsua haistelemalla typyn takapäätä varsin kiihkeästi. Debbie ärsyyntyy tästä, mutta ei sano snauzoille kovin pahasti takaisin. Sitten tämä uusi tuttavuus sattui juuri tulemaan paikalle kun snauzat lähentelivät, ja D suuttui. Nopea koira pääsi aluksi pakoon, mutta Debbie ei luovuttanut. En saanut itsekään sitä paskiaista kiinni, kun tämä äristen seurasi selvästi peloissaan olevaa pikkukaveria. Lopulta kyseisen koiran omistaja joutui livahtamaan portista pihalle.
KYLLÄ HÄVETTI. Kai se sitten vaan on niin, että russelinarttu ei ole koirapuistokamaa. Debbie ei tule toimeen edes vanhojen tuttujen kanssa, joten hänen kohtalonaan taitaa olla yhteiselo Ringon kanssa.
Varoitin kyseisen koiran omistajaa, että Debbie saattaa käydä kimppuun. Hän oli onneksi kokenut koirapuistokävijä, ja sanoi, ettei haittaa. No, hän kyllä suhtautui asiaan järkevästi, eikä panikoivasti huutaen, kuten joskus käy. Russelit eivät ole koiramaailman ihailluimpia julkimoita, mutta se pitää vaan hyväksyä. Ehkä näitä demonisoidaan välillä hiukan turhaankin. Ihmisillehän nämä ovat parhaimpia kuviteltavissa olevia ystäviä. Sen voivat varmasti kaikki russelistit allekirjoittaa.
On käynyt koirapuistossa muuten niinkin, että ei olla saatu tulla sisään kun rotu tunnistettiin. Silloin puistossa oli koiria, joiden kimppuun Debbie ei varmasti olisi hyökännyt, mutta ei auttanut. Negatiiviset kokemukset muiden russeleiden kanssa aiheuttivat koirarasisimia.
Ikäviä aiheita, mutta varmasti tuttuja monille russelinomistajille.
Piristykseksi tämän päivän tunnelmia kauniista Kaivokselan talvimaisemista.
2 kommenttia:
Tuttuja aiheita myös mäyräkoirien omistajille.. Jarvis koirapuistoilee jos paikalla on vain narttuja, niihin suhtaudutaan epäluuloisesti mutta uteliaasti. Urosten kanssa sen sijaan aloitetaan välitön sota Kurvin kuninkuudesta, eikä mäyräkoiran päätä järki pakota sen vertaa että kävisi rähisemään vain itsensä kokoisille tai pienemmille - ehei, viimeksi sitä uhiteltiin kahdelle dobermannille kunnes tuli äkkilähtö. Huoh.
Noh, jos se millään tavalla lohduttaa, niin kyllä sitä meidän vanhemman kultsu-uroksenkin kanssa saa kävellä koirapuiston ohi, jos puistossa on nuorempia uroksia... Tuttujenkin urosten kanssa Luka on alkanut näyttämään kaapinpaikkaa, mutta kunnon rääkäisyllä hyväksynyt kohtalonsa ja tyytynyt siihen, että ihmiset ovat pomoja. Mutta vieraiden kanssa ei tilannetta viitsi päästää ihan siihen asti.
Lähetä kommentti