Oltiin "esimerkillisiä" koiravanhempia ja lähdettiin kaupungille juhliin. Koiramme-lehden porukka hengasi vakiopaikassaan Tuikeron ja Papa Hesekielin luona, josta olemme jälleen rajattoman kiitollisia. (Maija tosin hieman voiteli vaivannäköä kahdella Ilmattaren brunssikupongilla, jota T&H varmasti arvostavat...).
Ei tosin oltaisi lähdetty kaupungille jos olisi tiedetty miten pahasti Debbie tänä vuonna pelkää pamauksia. Viime vuonna, kun Ripsu Ruostetta ei vielä tässä maailmassa ollut, Debbie oli meidän mukana Rambon uudenvuodenjuhlassa. Ilmeisesti juhlahumu ja puheensorina oli sen verran kovavolyymistä, että tuolloin ulkona paukkuvat raketit eivät häirinneet. Mutta tänä vuonna häiritsivät. Raukka oli täällä läähättänyt Hessun vieressä, eikä oikein ollut pystynyt koko yönä rentoutumaan. Ringoakin pauke oli vähän häirinnyt, mutta ei läheskään niin paljon kuin Debbietä. Nyt uni maistuu...
Rambon ja Bertun juhlissa isännät olivat oikein tomeralla tuulella, vaikka puolen yön maissa Bebeto menikin "kesämökilleen", eli peilikaapin alahyllylle paukkuja piiloon.
Nyt hengaillaan Tuijan ja Hessun luona, ja meno on rentoa, kuten kuvasta näkyy.
Mutta raketit. Onneksi laki tiukentuu koko ajan. Mitäs sanotte, laaja lukijakuntamme, pelättiinkö teillä paukkuja?
Tekstit
5 kommenttia:
Voi toista. Paukkupelko on tosi ikävä :/. Meillä onneksi otettiin uusi vuosi vastaan hännät heiluen, siitä täytyy olla kiitollisia.
Meillä edustetaan kahta koulukuntaa. Luka sai tänä vuonna rescue remedy tippoja, joiden avulla se uskaltautui viettämään iltaa juhlaväen seurassa (eikä suihkukaapissa kuten aikaisemmin), mutta kyllä se pelkäsi edelleen ja ulos ei uskaltautunut ilta kuuden jälkeen. Lenni se taas kerjäsi takaovella, että pääsisi katsomaan mistä moinen pauke on peräisin.
Vinha on jo muutamana vuonna kaivautunut uudenvuoden yönä asunnon pimeimpään peränurkkan. Niinpä se vietti nytkin yönsä vaatehuoneessa takkien alla, saappaiden seassa. Heli osti tänä vuonna D.A.P. haihduttimen joulukuun alussa ja yrttipannan tapaisen pannan. Nämä seuranaan Vinha tuli Jymyn kanssa Ruskan ja Metkan kumppaniksi 27.12. Helin lähdettyä maailmalle. Tuntuu, että D.A.P. rauhoitti Vinhaa jonkun verran, mutta ei sitä saanut ulos aattoiltana enää pimeän tultua.
Muut koirat eivät paukkeesta onneksi pahemmin häiriintyneet.
Eila
Meillä ei pelätty. Oltiin lenkillä paukkujen alkaessa ja osuttiin kerrostalo "lähiöön" jossa pauke sai upean kaiun... Valma katsoi minua ja Halle ryhdisti käyntiään tyyliin "JEE, mennään tuonne, tuolla tapahtuu jotain jännää!" Täytyy myöntää että itse kyllä säikähdin :).
Eila: Pitänee ehkä sit kokeilla tuota DAPia ensi vuonna, tosi kurja homma tuo pauke.
Miia: No teillä taitaa olla niin hurja porukka ettei pikkuasiat kuten helvetillinen pauke paljon hetkauta :D
Lähetä kommentti