Kirjaesittely: Temple Grandin - Animals In Translation

Jee, uusi aluevaltaus Debbien ja Ringon blogiin. Voin vakuuttaa, että tämä kaksikko ei ole lukenut yhtään mitään. Debbiestä saattaisi lukijaksi ollakin, mutta Ringo ei todellakaan ole lukumiehiä.

Niin, Maija toi tällaisen kirjan tuossa ennen joulua töistä kotiin. Työpaikalla vaihdettiin paikkoja ja siinä yhteydessä ylimääräistä tavaraa pistettiin roskiin. Ja tämä aarre oli siellä! Maija arveli, että voisin olla kiinnostunut kirjasta, jonka kannessa on koira, ja jossa luvataan "autismin mysteerien avulla avata eläinten ajattelun ja kommunikaation salaisuuksia".



Kirjan kirjoittaja Temple Grandin on siis autistinen eläinpsykologi, joka on muun muassa kehittänyt inhimillisemmän kohtelun mahdollistavia laitteita jenkkiteurastamoihin. Hänellä oli myös hyvin realistinen kuva lihansyönnistä, eli että ihmiset eivät luultavasti tule lopettamaan lihansyöntiä niin kauan kuin se on mahdollista. Mutta se ei nyt kuulu tähän.

Grandinin "pääteesi" on, että hän autistina ymmärtää eläimiä paremmin kuin "tavalliset" ihmiset, koska autistit ja eläimet ajattelevat kuvien kautta, tavalliset tallaajat taas sanoilla ja käsitteillä, jotka ohjaavat ajattelua löytämään maailmasta valmiita malleja. Siis että jos ihminen näkee omakotitalon, autistit ja eläimet kiinnittävät huomiota kaikkiin yksityiskohtiin, ja näkevät niitä yhdistelemällä talon. Tavikset näkevät vain talon käsitteen.

No joo, meni vähän korkealentoiseksi. Kirjassa käydään läpi paljon eläinpsykologisia kokeita, joiden tuloksia lainaamalla Grandin pyrkii osoittamaan, että eläimet ovat paljon fiksumpia kuin nykyään luullaan. Ainakin Animals in Translation opettaa ajattelemaan koirienkin maailmaa hiukan eri tavalla. Tai pikemminkin korostaa sitä vanhaa totuutta, että ymmärtääkseen miksi koira tekee joitain asioita, pitää yrittää asettautua sen koiran asemaan, yrittää aistia samat asiat mitä se koira aistii.

En viitsi kirjaa enempää tässä referoida, koska siinä oli niin paljon asiaa. Monessa kohtaa kirjailija toistaa pahasti itseään, mutta olen huomannut, että tämä on yleisesti amerikkalaisten tietokirjojen ongelma. Kenties paikalliset kustannustoimittajat aliarvioivat lukijoiden älykkyyttä. Tai sitten jenkit tosiaan tarvitsevat monta toistoa tajutakseen...

Kirjan lopussa oli myös joitain koirankoulutusvinkkejä, mutta ne eivät tuntuneet kovin sopivilta ainakaan russelinkoulutukseen. Onneksi kirjassa oli myös paljon tuntemia

Eniveis, tuota kirjaa saa pyytää lainaksi jos kiinnostaa.