En ollut itse koskaan nähnyt Upia aiemmin, ja heppu pari kertaa haukahtikin kun nähtiin. Sen jälkeen vanhaherra on ollut kuitenkin säyseä ja sympaattinen. Debbie ja Ringo ilahtuivat Upperin saapumisesta runsaastikin, ja eläkepäiviään viettävä snauza joutui aikamoiseen russelipyöritykseen :D No, hyvin hän on selvinnyt, vaikka alkuun pitikin painia aika pitkään.
Debbie oli tietenkin aluksi alistuva, mutta sitten kun Upin karvakuono nuuhki kiellettyjä paikkoja, Debbie huomautti U:lle, että meikäläinen on arvonsa tunteva russelinarttu, eikä siedä tungettelevaa käytöstä. Upi ymmärsi yskän.
Sitten hän ajatteli, että tuo pikkupoika pitää ainakin alistaa. Komeasti Urho nousikin Ripan selkään ja näytti tyytyväiseltä suoritukseensa. Ringossa on vaan se ongelma, että hän ei luovuta kovin helpolla (lue: koskaan). Upi siis alisteli Ringoa niin kauan että väsähti, minkä jälkeen olikin Ringon vuoro nousta vanhan herran selkään ja näyttää tyytyväiseltä. Arvojärjestys jäi siis ratkaisemattomaan tilanteeseen, mutta eipä siitä mitään tappeluja ole seurannut. Luultavasti Upi kokee olevansa oikeutetusti porukan arvovaltaisin, Ringon ylpeä mieli taas miettii tietenkin, että JES, minä hallitsen!
Kuten aina, kuvat kertonevat runsaasti enemmän kuin nämä jaarittelut.
Vikassa kuvassa Ringolla on aika demoniset silmät... Karoooooooo, mitä me ollaan ostettu :o
Ensimmäinen kuva kertoo siitä, kun vein russelit koirapuistoon juoksemaan, ja Urho sai ottaa päiväunet ilman jatkuvaa sähinää... Koirapuistossa kuulin sellaisenkin näkemyksen, että meidän russelit painii hiukan liian rajusti keskenään. Sanoin että PYH.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti