Se siitä matosta sitten. Hassuinta koiranomistamisessa on se, että tuollainen maton kaatopaikkakuntoon repiminen ei oikeastaan suututa sen kummemmin. Vaikka sitä yrittää kerätä raivoa ja pitää koirille puhuttelua, ei vaan pysty suuttumaan. Se on vaan matto! Ehkä juttu olisi eri, jos vaikka Nintendo Wii tai MP3-soitin tuhoutuisi... No, matto oli liian houkutteleva revittäväksi kun koirat olivat kahdestaan kotona. Ei voi mitään.
Ringo on sellainen kultamussukka, että sille antaa kyllä liian helposti anteeksi kaiken. Sen naama on sellainen vauvamaisen ymmärtämättömyyden ympyrä, jonka keskellä on pehmoinen kuono ja vilpittömät silmät. Tiedetään, se pääsee vauvamaisuutensa takia kuin - eh - koira veräjästä, mutta ei me mahdeta sille mitään :D
En edes henno kuvata mattoa, lukijat tulevat muuten rankaisemaan koiria meidän puolesta. Eikä se tosiaan auta, jos ei löydä kavereita itse teosta. Minkä muuten tein yhtenä yönä, kun heräsin siihen, että Ringo läimi maton kulmaa. Murisin matalalta ja kyselin vähän, että mikäs täällä on meneillään. Johan mentiin selälleen ja sen jälkeen kiireesti pusuja antamaan.
Kuvassa kuitenkin maton viimeinen leposija ennen kaatopaikkaa, sekä - jälleen kerran poliisirekisteriä varten - kuvat epäillyistä. Palasivat kehvelit rikospaikalle.
Ai niin, Ringo Reteällä on tapana syödä luita missä milloinkin. Tässä tyylinäyte istuvasta asennosta. Peppu on laskettu Maijan jalan päälle.
Tekstit
2 kommenttia:
Meillä on viime aikoina nähty käveleviä mattoja. Työpäivän aikana eteisen matto siirtyy mystisesti olohuoneeseen (ja hieman tuhoaa itseään siinä samalla). Eilen myös kaktus oli hypännyt ikkunalaudalta sohvalle. Hieman spooooky tuo meidän uusi asunto!
Koirille yleensä kannattaa pitää puhutteluja :D
Lähetä kommentti