En mä edes tiedä miksi rakensin siitä niin myyttisen paikan, ihan tavallinen rauhallinen lähiöhän se on, mutta siellä on jotenkin kiva fiilis. Debbie tykkää siitä ehkä sikäli, että se nuuhkii kamalasti pusikoita siellä suunnalla. Myös paluumatkalle osuneella pellolla nenä kävi kovaan tahtiin. Yritin ottaa siellä hienoa kohtijuoksukuvaa, mutta kännykän kameran hitaus yhdistettynä Debbien nopeuteen osoittautui mahdottomaksi yhtälöksi.
Tämä nyt kiinnostaa Jipon leikattuja kiveksiäkin, mutta reittikartta on tietysti taas tarjolla Nokian Sportstrackerin sivuilla. Vaihtakaa satelliittikarttanäkymään, niin huomaatte kyllä pellon jossa Debbie harjoitti nenälihaksiaan.
Ja sitten ne kuvat.

Nuuh nuuh @ Vantaanlaakso

Tältä se sitten näytti kun yritin kuvata juoksevan Debbien...

Tässä Debbie eläytyy Richard Llewellynin Vihreä oli laaksoni -klassikon tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti