Kohtuukaoottinen lääkärireissu

Tänään roudasin koirapartiomme (Debsu Dee ja Ripa Ruoste) eläinlääkäriin. Ripan oli aika saada ensimmäinen rokotuksensa, ja Debbien tassu vaati tutkimusta.

Koska olemme levää syöviä ituhippejä (sarkasmia), meillä ei ole autoa. Eikä mulla ole korttiakaan, paitsi syksyllä. Vantaa edellyttää korttia. ASIAAN:
Kävelin siis sateessa kahden töhökuonon kanssa lekurille. Aisti ei ole kaukana, mutta 10 minsan kävelyn päässä kuitenkin. Ringo osoitti reippautensa, ja käveli molempiin suuntiin MELKEIN koko matkan tosi hienosti. Oppivainen kaveri.

Itse lekurissa meitä oli vastassa kasa koiria ja vanha tuttu eläinlääkäri. Hyväksi todettu. Debbie RAASUNA oli ihan hädässä, kun kerran ko. lääkäri pisti rasvatun kumihanskan neidin pyllyyn ja tutki muutenkin inhottavasti. Debbie oli kuin Herran enkeli ja nöyrästi hyppäs heti mun syliin istumaan tutkimushuoneessa. Ja vapisi kuin haavanlehti. Mua jo vähän nauratti, mutta piti lohduttaa toista, pahin kun oli vielä edessä.

Ensin rokotettiin ja tutkittiin Ringo. Pikkuherran elämänasenne on CHILL ja LUNKI, joten rokotus tai tutkiminen ei tuntunut oikein missään. Debbie katseli lattialta ja huusi rap-slangilla silmillään: "RINGO, they gonna bust a cap in yo ass!". Sinne meni piikki, eikä Ringo huomannut mitään.

Mutta sitten Debbie. Hän oli oikeasti niin rassukkana että teki mieli kapaloida se ja viedä Betlehemiin seimeen. Silittelin ja lohduttelin kun lääkäri teki rutiinitarkastusta. Mutta tassu: Se olikin SYYLÄ! Papilloomaviruksen aiheuttama syylä, joka on tosi yleinen koirilla. Menee yleensä ohi huomaamatta. Tai siis lähtee irti. Debbien syylä oli niin hankalassa paikassa, että D oli nuollut sitä, ja siksi tassu oli vähän tulehtunut. Lääkäri nypläsi syylää varovasti, ja se lähti irti niinkuin pitikin. Tuli kumminkin verta, mistä syystä jouduttiin pistämään side. Ja siihen päälle kumihanska, kun kerran ulkona sataa.

Doctor doctor meni kirjoittamaan sairaskertomusta, ja me jouduttiin aulaan odottamaan. Istuin nojatuoliin, ja raasu-Debbie meni mun selän taakse mököttämään. Ringo sen sijaan koitti saada aikuista staffia leikkimään...

Sitten (iso) lasku ja Debbien lääke tuotiin. Hoitaja pisti kipulääkepiikin, ja D ulvoi. Mukaan annettiin pitkä hoito-ohje ja se sellainen raasu rinkula, joka estää D:tä nuolemasta haavaa. Arvatkaa olenko saanut sen pysymään? Leikkasin sellasen pikkusukan rikki, ja teippasin siitä suojuksen. Lääkäri suositteli "lasten jarrusukkaa", mutta voin kertoa, että en ole lähdössä minnekään Myyrmanniin ostamaan lasten jarrusukkia nyt. Paluumatkalla nimittäin satoi oikein kaatamalla.

Loppu hyvin kaikki hyvin, Debbietä pitää hoitaa 4 päivää, että tassukka on kunnossa. Ringo taas on paremmassa kunnossa kuin koskaan, tietty. Lääkäri itse asiassa sanoi, että hän on aikamoisen kokoinen. Minä sitten sanoin, että voi kuule, Ringon maha oli PALJON isompi silloin kun hän muutti meille :D Ripa osaa pitää puolensa ruoka-asioissa. Debbien ruokaa hän tosin ei todellakaan saa syödä, ja muutenkin pitäydytään pikkuläskin kohdalla tiukasti annetuissa ohjemitoissa.

Pitkä tarina, mutta onnellinen loppu.

Pistän vielä pari kuvaa. Voitte yrittää aistia niistä tunnelmat. Eli Debbien kauhun ja Ringon "bring it on"-asenteen.