VOIH, muistan sen kuin eilisen päivän.
Oli kevät 2008. Minä ja Maija ei tiedetty vielä koiran kanssa elämisestä juuri mitään, vaikka oltiin monia russeleita kotona hoivattukin.
Paikkana oli Piikkiö (tai joku niistä Turun eteläpuolella olevista pikkukaupungeista), ja mahassa perhosia.
Ajettiin Jonnan kanssa paikan päälle, ja siellä niitä sitten oli. Pikkuiset taisivat olla tuolloin 3 viikon ikäisiä. Koirat, jotka myöhemmin on oppinut tuntemaan hyvin, olivat silloin vasta pieniä palleroita.
Debbien työnimi oli Irma. Hänet oli helppo tunnistaa joukosta. Muita kokovalkoisia pentuja kun ei joukossa ollut. Emä-Hani ei pannut pahakseen vaikka menimme tutkimaan pentuja.
Sitten hetki, minkä takia tämän blogimerkinnän kirjoitan. Muistan varmasti AINA sen kun otin pienen jääkarhun näköisen Debbien syliin, ja hän katsoi minua vihaisesti silmiin. "HEI, PISTÄ MUT TONNE BOKSIIN TAKAISIN JA HETI". Enpä laittanut, vaan painoin poskea vasten ja nuuhkaisin.
Peli oli menetetty.
Coming up: "Kun näin Ringon ensimmäistä kertaa".
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti