Huh, onpas kulunut pitkä aika viime kirjoituksesta. Ollaan vaan jotenkin vetäydytty kaamosaikaan Maijan kanssa, käyty töissä, ulkona koirien kanssa ja nukuttu. Muu toiminta on jätetty minimiin.
Edellisen kirjoituksen jälkeen täällä on käynyt ihan koiravieraitakin, nimittäin vanhat kunnon Peppi, Yippo ja Yoijje! Yippo vähän suuttui Ripalle heti kättelyssä, kun Ripa olikin niin innokas jantteri, mutta Y rauhoittui myöhemmin. Sitten Debbie tietenkin suuttui vuorostaan Yippolle, eli parit russelirähinät siinä koettiin. Kokonaisuutena oli kuitenkin tosi mukava ilta. Kyllä siinä on oma tunnelmansa kun viisi russelia puuhailee ympäri pitäjää. Rasse-pappa oli jätetty kotimieheksi.
Ringo ja Debbie ovat tietenkin myös päässeet matkustelemaan Hessu-papan kanssa. Tuossa eräänäkin päivänä olivat kohdanneet Ylästössä Mosse-kissan, mistä seurasi villi ajojahti. Jarrut vedettiin kuitenkin pohjaan, kun tielle sattui ORAVA. Siinä Mosse unohtui, ja suunta vaihtui kohti Kurrea. Saalista ei tuolla kertaa tullut, mutta hyvää treeniä joulua ajatellen. Lähdetään nimittäin Lieksaan, kesästä tuttuun mökkimaastoon, jossa on mahtava lumen keskellä etsiä myyriä, tai mitä eläimiä siellä hangessa nyt asuukaan, eihän tälläinen kaupunkilainen näistä tiedä.
Ripa Ruosteiselle tuntuu välillä olevan vähän sellaista varhais-puberteettia mukana, kun esimerkiksi Debbietä yritetään komentaa leikkimään kuuluvilla haukuilla. Debbiellä on edelleen valeraskautta, eikä aina huvita riehua pikkukaverin kanssa. Minua tai Maijaakin yritetään joskus komentaa, tosin varovasti ja kaukaa. Kun pikku-ukkoa katsoo silmiin ja puhuu möreällä äänellä, niin hän on heti todella nöyrää poikaa. Hauska kuitenkin seurata Ringon aikuistumista. Melkoista touhua.
Nyt kun kirjoitan tätä, niin oikeastaan harmittaa etten ole kerennyt tässä juuri kirjoitella. Kyllä noiden edesottamuksia tulee naurettua joka päivä. Debbiekin on välillä niin dramaattinen tuossa valeraskaudessaan (joka onneksi oireilee vain syömishaluttomuutena ja laiskuutena), ettei voi olla nauramatta. Debbien loukattu katse on maailman raasuin.
Eilen oli mummolassa pikkujoulujuhlat, joiden kunniaksi Ringo vöyrysi ympäri kämppää oikein kunnolla. Hienosti RIpa ja Debbie leikkivät Maijan siskonpoikien kanssa. Debbie kaatoi ensin Kallen maahan, ja sitten molemmat hyökkäsivät naaman kimppuun ja nuolivat 12-vuotiaan kasvot ihan märiksi. Ringo varasti myös juhlapöydästä lohta... se on uskomattoman ulottuva koira Debsuun verrattuna. Se seisoo ihan varpaiden päillä ja katselee pöydille, nuuhkii nälkäisenä ja tilaisuuden tullen napsaisee. Kyllä Ringo tosin kieltojakin tottelee, mutta jos kukaan ei ole erikseen sanonut, niin ruoanhimo vei voiton. Onneksi jouluna voidaan eristää ruokailun ajaksi karvakaverit paritalon toiselle puolelle.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Ennen linnan juhlia on hyvä käydä koirapuistossa. Veikkaan, että etenkin Ringo haluaa katsella juhlapukujen kavalkadia. Eläinohjelmien lisäksi paljon ihmisnaamoja sisältävät tv-ohjelmat ovat Ringon suosikkeja.
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Te voitte siis hyvin kuvitella Valman dramaqueen katseen... valeraskauden tilalla hetkittäinen babyblues tai sit vaan tosi rasittunut imettäjä.
Ringokin vaikuttaa Hallelta. Kuvaako teidän milestä sana "höntti" sitä yhtään? Se kuvastaa Hallea täydellisesti!
Voikaa hyvin ja tulkaapa sunnuntaina Jonnan vanhemmille kurkkaamaan koko vilttiketjua!
Ohhoh, houkutteleva tarjous! Vilttiketju on <3
Ilmeisesti meillä tosiaan on luonteiltaan toistensa kopiokoirat :D Ringoa voi TOSIAANKIN kutsua höntiksi. Välillä tuntuu että se tajuaa maailmasta vain jos se voi seurata mitä Debbie tekee :D Ja Debbiellä taas on tälläkin hetkellä tuossa sohvalla sellainen loukkaantunut katse, ilmeisesti siksi, että yleensäkin kirjoittelen hänestä jotakin verkkoon.
Lähetä kommentti