Juoksutime the roughest time

Debbie ja Ringo on poroerottelussa laitettu eri asuntoihin. Ihan nöösiä, mutta teimme tuossa ennen juoksuja päätöksen, että Debbie leikataan ens juoksukierron puolivälissä, eli about helmikuussa. Ei jälkeläisiä Debbiestä, vaikka Valman pentujen kuva saikin aikaan valtavan AWWWWWWWWWWWW-reaktion. Onnea muuten Valmalle ja Hallelle, kauniit neljä poikaa tuli <3

Niin, Debsu siis leikataan jotta koirat voivat pysyä kotona ja Debbien valeraskaudet väistyvät. Nyt hän on luottopaikassamme, eli Tuija-mummon ja Hessu-papan luona. Siellä Debbiellä on tietysti kissan päivät (vai onko loukkaavaa sanoa koiralle noin...), huolenpitoa ja rakkautta yllin kyllin, mutta täällä kotona me ikävöidään! En tiedä kuka on suurin ikävöijä, mutta äsken kun kävin ulkoiluttamassa Debbietä ja jätin sen H&T:n kotiin, ja sit hän tuli siihen huolissaan katsomaan, että "pappa, et kai sä lähde??", niin meinas tulla tipat linssiin.

On Ripallakin ikävä, eikä vähiten siksi, että me ollaan PALJON huonompaa painiseuraa kuin Debbie. Voitte kuvitella, et hällä on aika paljon energiaa varastossa kun ei pääse siskokullan kanssa painimaan... Eipä silti, kiltisti Ringo on yksin kotona ollut, kiki on pysynyt kuivana ja paikat ehjinä.

Tässä kuva Ringosta koirapuistossa. Hän löysi hetkeksi korvikkeen Debbielle kun leikkiin ryhtyi kääpiömäykyn pentu Roni, joka oli tosi söpö pieni makkara...