Meidän koirat on ihan erilaisia automatkustajia. Ringo käy melkeinpä saman tien takapenkille nukkumaan pienelle kerälle, ja nousee vasta kun pysähdytään. Debbie sen sijaan haluaa mieluiten olla etupenkillä sylissä, ja sen on pakko tarkkailla ympäristöä jatkuvasti. Joskus se jopa läähättää kun se on niin aktiivisessa tilassa. Analysoisin asian niin, että ei häntä pelota, mutta jotenkin se tilanne on kuitenkin sen verran stressaava tai virikkeillä täytetty, että rauhoittuminen on vaikeaa. Kumpikaan ei onneksi voi pahoin.
Debbiellä on sellaiset turvavaljaat, joihin me se pidemmillä matkoilla vyötetään. Tosin juuri Kokemäelle mennessä kävi niin, että kun päästiin perille siskon pihaan, oli Debbien jalka juuttunut tosi tiukasti turvavyön ympärille kun se yritti nähdä ikkunasta ulos ja hyppiä ympäriinsä.
Hassua on se, että nuorena Debbie oli ihan samanlainen kuin Ringo nyt. Nukkui vaan, ja perillä katseli että missäs ollaan... ongelmanhan tietenkin ratkaisisi se, että meillä olisi oma auto, jossa opetettaisiin koirat matkustamaan aina tietyssä osassa autoa. Eli paras ratkaisu olisi varmasti farmari, jossa olisi kevythäkki takana. Sitä meillä nyt ei tällä hetkellä ole, joten ei auta itku markkinoilla.
Ei Debbien autoilu millään tavalla katastrofaalista ole, mutta vähän ihmetyttää miksi sen on nykyään niin vaikea rauhoittua, kun pienenä se tosiaan lähinnä nukkui. Ehkä me pidettiin sitä silloin liikaa sylissä tjsp.
Miten teidän hauvat autoilee? Onko käynyt koskaan mitään haavereita?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti